Leena Kärkkäinen
[INGRESSI]
Moni ylioppilasteatteri ei pysähdy lomien alettua, vaan esitykset rakentuvat erilaisille näyttämöille, usein luonnon keskelle. Toiselle ylioppilasteatterille kesä on yksi ohjelmistopalikka osana teatterivuotta ja toiselle se on ehtaa kesäteatteria.
LEIPÄTEKSTI
Ylioppilasteatterit sijoittuvat taiteentekemisen paikkoina usein harrastaja- ja ammattilaiskentän välimaastoon. Helsingin, Turun, Lapin ja Vaasan ylioppilasteatterien edustajat jakavat näkemyksen siitä, että se on vapaa, yhteisöllinen, kokeileva ja taiteellisesti tinkimätön teatterin tekemisen paikka. Etenkin Turussa ja Helsingissä korostetaan myös teosten kantaaottavuutta ja yhteiskuntakriittistä asennetta, jolla on erityinen paikka kyseisten teattereiden traditiossa.
Ylioppilasteatterit ovat yhtä kuin jäsenistönsä, jonka erityistaidot ja kiinnostuksen kohteet ylettyvät aina ohjelmistosuunnitteluun saakka. Moni ylioppilasteatteri ei pysähdy edes kesäksi, vaan toiminta jatkuu erilaisilla kesänäyttämöillä.
”Kun ihminen pääsee ylioppilasteatterille, tämä pääsee osaksi yhteisöä. Teatterista tulee elämäntapa”, kommentoi Ylioppilasteatterin taiteellinen vastaava Ronja Louhivuori.
Ylioppilasteatterien toiminta on saanut lisää rakenteita ja rajoja.
”Meillä on poikkeuksellisen hyvin ja pieteetillä rakennettu tuotannon malli, joka mahdollistaa myös uhkarohkeiden ja hullujen juttujen tekemisen. Tuottamisesta on tehty meillä hauskaa”, puheenjohtaja Johanna Keränen Lapin ylioppilasteatterista kertoo.
Moni mainitsee myös turvallisemman tilan periaatteet, jotka auttavat yhteisöllisessä teatterintekemisessä. Samaan aikaan kilpailu ihmisten ajasta kasvaa, ja tilakysymykset uudistavat toimintakulttuuria monessa ylioppilasteatterissa.
Ylioppilasteatterihenkistä kesäteatteria
Kun Lapin, Vaasan, Turun ja Helsingin ylioppilasteattereiden tekijöiltä kysytään, mitkä aiheet sopivat kesäkaudelle, ovat vastaukset samansuuntaisia: aihe voi olla mitä vain. Jokaisen teatterin suhde kesäteatterin tekemiseen on kuitenkin erilainen.
Turun ylioppilasteatteri ei johtokunnan puheenjohtajan Emmi Astikaisen ja markkinointivastaava Reea Ruusuvuoren mukaan tee kesäteatteria.
”Meillä on produktio erillisellä kesänäyttämöllä, koska emme halua olla kesällä tunkkaisessa black boxissa, kun ihmiset tahtovat olla ulkona ja auringossa. Kesäproduktiossa saattaa olla kesäteatteriyleisölle lähestyttävämpää markkinointikeinoja, jonka kautta paikalle saadaan erilaisia katsojaryhmiä.”
Kesäkausi on osalle teattereista keskeisin näyttämö, jolla katetaan myös muun esityskauden kuluja. Esimerkiksi Helsingissä Ylioppilasteatterin Mustikkamaan näyttämölle mahtuu nelinkertainen määrä ihmisiä kuin sisänäyttämölle Studioon. Näyttämö ei kuitenkaan sinänsä vaikuta ohjelmistosuunnitteluun. Kankila ja Louhivuori kokevat, että Mustikkamaalle saapuu myös paljon yleisöä, jonka maku ei kohtaa välttämättä muun kesätarjonnan kanssa.
”Vaikka tuomme näyttämölle hurjimmat ideamme, ovat kuitenkin tuotto-odotukset vahvasti läsnä. Olemme hyviä tekemään ’Mustikkamaa-kompromissia’. Tuntuu, että tänä vuonna otetaan samaan tapaan riski kuin viime vuonnakin. Koiranäyttelyn ensi-illassa pelkäsin, että ymmärtääkö kukaan, mitä olemme tehneet. Sitten koko kesä myytiin parissa päivässä loppuun”, Kankila kertoo.
Vaasan Rampissa puolestaan tehdään joka toinen vuosi lastenteatteria ja joka toinen vuosi musikaali aikuisille. Kesän produktio on suurin ja siihen panostetaan eniten.
”Erityistä kesäkaudessa on, että yhdessä keskitymme yhteen isompaan produktioon. Lähestymme kesäkauden esityksiä enemmän viihteellisyyden, musikaalien ja shown kautta”, puheenjohtaja Netta Weijo kommentoi.
Lapin ylioppilasteatterissa tehdään kolmatta vuotta yhteistyötä rovaniemeläisen Konttisen kesäteatterin kanssa, joka on tuottanut 30 vuotta lastenteatteriesityksiä. Yhteistyö on syntynyt ylioppilasteatterin jäsenistön palosta päästä tekemään esityksiä lapsille
Teattereiden kesänäyttämöhistoriat ovat enemmän tai vähemmän katkonaisia: paikat ovat vaihtuneet, esitysten muodot ja kokoluokat ovat muuttuneet jäsenistön mukaan. Lapin ylioppilasteatterilla kasvanut kiinnostus kesäkauteen on syntynyt osittain opiskelijapoliittisen muutoksen seurauksena.
”Ennen opiskelijoilla on ollut tapana irtisanoa asuntonsa kesäksi, mutta kiihtynyt turismi Rovaniemellä on johtanut siihen, että opiskelijat eivät uskalla katkaista vuokrasopimuksiaan. Näin myös teatteri on saanut kesälle lisää tekijöitä”, kesän produktion ohjaaja Esa-Pekka Tuppi toteaa.
Sata vuotta ylioppilasteatteria
Ylioppilasteatteri juhlistaa satavuotista taivaltaan kesän juhlaesityksellä Lapualaisoopperan kummitus (8.7.–19.8.2026), joka on samalla huippukohta Anna Kankilan ja Ronja Louhivuoren taiteellisella vastuukaudella, joka päättyy loppuvuodesta. Työpari on lupaa, että luvassa on kautensa poliittisin esitys.
”Tämä oli alun perin puolitotinen heitto entiseltä taiteelliselta vastaavalta Hannes Mikkelssonilta. Hän sanoi, että Ylioppilasteatterin 100-vuotisjuhlavuonna pitäisi tehdä esitys Lapualaisoopperan kummitus. Kun teimme Annan kanssa kesäproduktin Elävät elävät vuonna 2024, se oli vuoteen 2026 sijoittuva fiktio, jossa Ylioppilasteatteri oli tekemässä Lapualaisoopperan kummitusta, mutta sitten tapahtui zombiapokalypsi ja produktio ei päässyt ensi-iltaan. Nimi on jäänyt kiertäväksi vitsiksi.”
Esityksessä yhdistyvät Lapualaisooppera ja Oopperan kummitus. Kesän esitys tulee kuitenkin perustumaan Oopperan kummitukseen kätketysti ja Lapualaisoopperaan löyhästi.
”Kun lähdimme lukemaan vakavissamme Lapualaisoopperaa, pohdimme vilpittömästi sitä, mikä meidän suhteemme teokseen on tällä hetkellä. Häiritsevä havainto oli, että elämme ajassa, jossa teoksen kristillinen pasifismi, ’käännä toinenkin poski’, tuntuu hurjalta väitteeltä. Lapualaisooppera toimii lähtömateriaalina, mutta temaattisesti tutkimme militarismia”, Louhivuori kertoo.
Ylioppilasteatterin kesäteatteriperinne lähti liikkeelle Seurasaaressa 1937, jolloin Antin talon pihassa nähtiin teatterin ensimmäinen kesäesitys. Ylioppilasteatterin profiloituessa vasemmistolaiseksi 1960–70-luvuilla sai teatteri etsiä uuden paikan muualta. Mustikkamaalla toiminta alkoi ensin Korkeasaareen menevän tien varrella 1984 ja nykyinen paikka ja katsomorakennelma saatiin käyttöön 1990-luvun loppupuolella.
”Suomessa ei ole toista vastaavaa kontekstia teatterikentällä, jossa pääsisi nuorena ammattilaisena, hiljattain valmistuneena, harjoittelemaan suuren näyttämön estetiikkaa ilman suurta näyttämöä ja sen vaatimia resursseja. Esimerkiksi kesän produktiossa on 22 näyttelijää ja yhteensä työryhmässä on 50 henkilöä”, Louhivuori toteaa.
Työparia Mustikkamaan kallioille ja metsään leviävä näyttämö inspiroi.
”Siinä voi lähteä vaikka kuinka kauas horisonttiin ja kadota metsän siimekseen. Aina riemastuttaa, kun ohjaamme siihen suuntaan näyttämöä. Avoimuus, tilan häiriöisyys ja alttius haastavat, mutta on kiinnostavaa, miten tila on jatkuvassa hankauksessa ympäristönsä kanssa. Se ei sulkeudu tai ole maailmasta erillinen paikka, vaan jatkuvasti neuvottelulle avoin tila.”
Aika vähenee, mutta lelut paranee
Lapin ylioppilasteatteri, tuttavallisemmin LYT kerää ihmetystä muilta ylioppilasteattereilta tahdista, jolla esityksiä tulee ensi-iltaan toinen toisensa jälkeen.
”On vähän rajoja sille, mitä saa tehdä. Tänä keväänä on nähty laitosteatterimaista ovifarssi Saako olla sardiini?, PLAYGROUND! -tanssiteos sekä Shakespeare-klassikko Loppiaissaatto. Repertuaari on mille tahansa teatterille laaja”, Esa-Pekka Tuppi kertoo.
Viime vuonna 45-vuotta täyttäneen teatterin puheenjohtajana toimiva Johanna Keränen toteaa, että LYT:ille harvoin tullaan vain yhdeksi vuodeksi harrastamaan.
”Usein toiminnassa ollaan aktiivisesti mukana useita vuosia. Hiljattain jaoimme kunniamerkin jäsenelle, joka on ollut toiminnassa aktiivisena 20-vuotta.”
Tupen, Keräsen ja toisen ohjaajan Maiju Saikkosen mukaan teatterissa eniten vuosien varrella ovat muuttuneet toimintarakenteet ja esitysteknologia. ”Aika vähenee, mutta lelut paranee”, Saikkonen summaa.
LYT on keskeinen teatterintekijä Rovaniemen alueella, sillä ajoittain kaikissa alueen teatterilaitoksissa on LYT-taustaisia tekijöitä. Alun perin LYT alkoi tehdä nimenomaisesti lastenesityksiä, mutta viime aikoina välissä on ollut pitempiä taukoja ennen yhteistyötä Konttisen kesäteatterin kanssa. Kesäproduktiolla tekijät haluavat kietoa kaikki kaupungin ihmiset yhteen.
”Jos olemme talvella ottaneet asiat vakavasti, niin kesällä päästämme kaiken irti”, Keränen sanoo.
Kesällä nähdään Saikkosen ja Tupin ohjaama Eemeli metkuilee, joka on Konttisen 30-juhlavuotisnäytös. Eemeli metkuili myös Konttisen ensimmäisessä esityksessä.
”Kun lähdimme ensimmäisenä kesänä Maijun kanssa ohjaamaan Peppi Pitkätossua, syntyi ajatus Astrid Lindgren -trilogiasta. Viime vuonna saatiin katsoa Veljeni Leijonamieltä ja tänä vuonna päästää Vaahteramäen Kissankulmaan, kun teemme Eemelin”, Tuppi kertoo.
Konttisen kesäteatteri sijaitsee aivan Rovaniemen keskustassa. Aivan teatterin vieressä on kaupungin suurin leikkipuisto ja katsomosta avautuu Kemijoki, jonka taustalla näkyy Ounasvaara. Eemelin tarinalla Saikkonen ja Tuppi haluavat antaa valokeilan väärinymmärretyille lapsille.
”Tarvitsemme erilaisia, laatikon ulkopuolelta ajattelevia, uteliaita ihmisiä. Ilman heitä tämä maailma ei toimi. Tärkeä teema esityksessä on myös yhteisön voima, joka Kissankulmalla korostuu. Vaikka on suuria tunteita omaava isä ja selkeä hierarkia siinä, miten perhe ja yhteisö toimii, on silti nähtävissä rakkaus ja ilottelu, joka värittää teoksen maailmaa”, Tuppi kommentoi.
Paikka olla oma itsensä
Vaasan ylioppilasteatteri Ramppi on pieni ylioppilasteatteri, jonka toiminta on lähtenyt liikkeelle kauppatieteen opiskelijoiden voimin vuonna 1992. Rampista on tullut monelle jäsenelle paikka kaupungissa, jossa voi olla oma itsensä.
”Meillä on paljon tekijöitä, jotka eivät ole aikaisemmin tehneet teatteria, mutta ovat rohkaistuneet siihen korkeakouluopintojensa aikana”, Netta Weijo kertoo.
Tällä hetkellä Rampin ohjelmisto on ollut tanssipainotteinen, ja kevään suuri produktio on ollut Vappu-speksi.
”Vaasan yliopistossa ei ole ollut ainejärjestöiltä tulevaa speksikulttuuria, joten se on toimintana kiteytynyt ylioppilasteatteriin. Vasta 2024 olemme ryhtyneet tekemään ensimmäistä kertaa speksiä. Pyrimme siihen, että esitystemme kautta teatterikentälle tulisi monipuolisuutta ja uusia näkökulmia”, Weijo kertoo.
Rampin kesäteatteriproduktiolla pyritään lisäämään alueen kesäteatteritarjontaa.
”Kesäteatteri on helpommin lähestyttävämpää ihmisille kuin ylioppilasteatteri tai teatteri ylipäätään. Tavoitamme suuremman yleisömäärän kesäisin, ja katsojina on hyvin eri-ikäisiä ihmisiä.”
Vaasan ylioppilasteatterilla ei ole omaa kesänäyttämöä, mutta viime vuosina kesän esitykset on nähty pienpanimoravintola Bock’s Corner Villagen takapihalla, jonne Ramppi rakennetaan lavan.
”Se on tilana laaja ja siihen voi rakentaa erilaisia tasoja. Se on ollut kiinnostava ja joustava paikka suunnitella esimerkiksi erilaisia koreografioita.”
Viime vuosina erityisesti bänditarinat ovat kiinnostaneet Rampin jäsenistöä. Myös Weijo on mukana kesän produktiossa esiintyjänä.
”Tänä kesänä teemme Dingo-musikaalin (3.7.–11.8.2026) ja pari kesää sitten Neljä ystävää -musikaalin, joka perustuu Klamydian biiseihin. Dingo on ollut nyt viime vuosina jälleen pinnalla ja teatterin johtokunta innostui heti.”
Homoja ja lampaita
Vuosi 2026 on ollut Turun ylioppilasteatterissa musiikkiteatterin vuosi.
”Viime vuosina jäsenistössämme on ollut paljon instrumentteja soittavia ja laulavia tekijöitä, minkä kautta on päädytty tekemään paljon musiikkia sisältäviä esityksiä ja järjestetty konsertteja”, Ruusuvuori kommentoi.
Turun Ylioppilasteatterin kesänäyttämö on sijainnut vuodesta 2017 Liedon Vanhanlinnassa. Kartanon alue on Turun Yliopistosäätiön omistuksessa. Kartanon alueella on museo ja ulkona laiduntaa lampaita. Ensin esitykset olivat maastossa liikkuvia esityksiä, mutta viime vuosina esitykset ovat sijainneet sisätiloissa vintillä.
”Vanhalinnan historiallinen miljöö inspiroi tekijöitä historiallisiin aihevalintoihin”, Ruusuvuori kertoo.
Turun Ylioppilasteatterin kesänäyttämöille Vanhalinnan aika on tuonut kesän ensi-illat takaisin, sillä ennen vuotta 2017 kesäesitykset olivat pitkän aikaa tauolla. Tänä kesänä nähdään tanssikiellon aikaan sijoittuvat Siveettömät – tarina heistä, jotka kielloista huolimatta eivät lakanneet tanssimasta (16.6.–7.8.2026).
”Siveettömät kertoo nuorista ihmisistä maailmassa, joka ei ole aina heidän puolellaan. Normit ovat tiukat. Nuoret etsivät itseään ja yrittävät löytää itseään maailmassa, joka on kontrolloiva ja samaan aikaan isossa myllerryksessä. Se on varsin ajaton aihe”, Ruusuvuori kertoo.
”Minut on houkuteltu aikanaan tekemään kesäteatteria Vanhalinnaan lauseella: ’Tule tekemään kivaa kesäteatteria. Siellä on homoja ja lampaita’”, Astikainen kertoo.
”Lampaat on Vanhalinnassa ja homot esityksessä”, Ruusuvuori täydentää viitaten kesäproduktion sisältöön.
Esitys käsittelee vahvasti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen aihetta kahteen aikatason rakenteessa. Siveettömät on tanssillinen esitys, jossa on tanhun ja katrillin lisäksi myös modernia tanssia.
”Härkätallin vintillä ei ole kiinteitä katsomorakenteita ja työryhmässä on haluttu lähteä leikkimään vinttitilalla. Lavakuva on rakennettu muistuttamaan tansseja: esitys tapahtuu keskellä ’tanssilattialla’ ja yleisö sijoittuu sen ympärille”, Ruusuvuori kertoo.
”Ympärivuotinen teatteritoimintamme muuttaa pian Taiteen talolle ja uudessa tilassa katsomorakenne tulee olemaan varsin kiinteä. Kesänäyttämö rohkaisee myös jatkossa ohjaajia ja työryhmiä tekemään erilaisia katsomorakenteita”, Astikainen pohtii.
